"Jos haluat huijata jotakuta, valehtele itsellesi. Onnistut varmasti huijauksessasi."
Pidän syömisestä, paljon. Rakastan sitä tunnetta, kun hyvän ruoan aromit hivelevät makunystyröitäni. Rakastan sitä kun vatsani on täysi, ja oloni on raukea. Syön silloin minua ärsyttää, olen väsynyt, masentunut, iloinen, taikka ihan muuten vaan. Ruoka on rakas ystävä, joka koskaan petä, josta ei halua luopua.
Kun olin nuorempi painonpudotus oli paljon helpompaa, riitti kun heittäytyi sen hetkiseen elämänsykkeeseen ja antoi mennä. Paino putosi kuin itsestään. Ei tarvinnut laskea kaloreita, tai muutenkaan laatia minkäänlaista liikunta/kunto-ohjelmaa, sen hetkiset menot ja aikataulut määrittivät milloin syötiin. Nyt kun elämä on tasaantunut, ja tarjonnut mahdollisuuden syödä niin paljon kuin huvittaa, paino on noussut. Jälleen.
Tunnen huonoa omaatuntoa siitä että olen päästänyt itseni repsahtamaan. Peilikuvani näyttää minusta olevan ihan Ok, mutta valokuva jossa olen normaali painoisten kanssa ei valehtele. Harrastan liikuntaa ja annan itselleni luvan olla ylipainoinen, koska minulla on myös lihaksia. Mielestäni paino-indeksini valehtelee minulle, koska harrastan liikuntaa. Oma BMI:ni on tällä hetkellä 30,5.
Jokaisella kerralla kun havahdun unestani, alan etsimään sellaista laihdutuskuuria joka sopisi minulle. Nyt kun minulla on hieman enemmän rahaa, olen valmis jopa maksamaan näistä ihmeitä tekevistä järjestelmistä. Sisimmässäni tiedän kuitenkin sen verran, että vain ja ainoastaan laihdun silloin, kun kulutan enemmän kuin syön. Silti tuhlaan aikaani, ja mahdollisesti rahojani, näiden laihdutusmenetelmien tutkimiseen ja testaamiseen.
Vaikka tietäisin lihavuuteni olevan omaa syytäni, minun on helppo syyttää ihmisiä ympärilläni. Milloin perheeni on hankkinut itselleen jotain hyvää, dieettini ei kestä katsoa sivusta heidän herkkuhetkeään. Töissä jos on tarjolla ilmaista ruokaa, pullaa tai sämpylöitä, suomalainen luontoni ei anna periksi kävellä ilmaisen ruoan ohi. Voin syyttää lihavuudestani myös lusikoita ja haarukoita, sekä kaikkia muita työkaluja joilla ruokaa ja juomaa suuhuni lappaan.
Aika joka kuluu normaalipainoon pääsemiseen terveellisesti on 6-7 kk. Todennäköisesti laihdutan tästä ajasta noin kuukauden, ja olen tyytyväinen 3 kilon pudotukseen. Päätän palkita itseni herkkupäivällä, syön valtavan annoksen pihviä ja kermaperunoita punaviinin kanssa. Juon illan olutta, syön sipsejä, pähkinöitä ja karkkeja. Seuraavana aamuna paikkaan krapulaani rasvaisella ruoalla pizzoilla, ranskanperunoilla ja nugeteilla. Maanantai-aamuna huomaan että paino on nuossut 1,5 kg. Masennun ja hoidan alakuloani ruoalla, sekä oluella. Päätän jatkaa laihdutuskuuriani huomenna, toivoen että paino ei jostain syystä nousisikaan...back to the square A.
Jos laihdutus olisi helppoa, kaikki olisivat silloin normaalipainoisia. Ihmisillä ei olisi ulkonäköpaineita, ja vaatekaupassa käyminen olisi paljon helpompaa. Vai olisiko?
-Kristian-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti