"Itsessä piilevien heikkouksien ja harhakuvien havaitseminen ja sisäistäminen on vaikeaa. Ego ei hyväksy virheitä itsessä."
Olen jo useamman vuoden ajan haaveillut täydellisestä raittiudesta. Ajatteleminen ja haaveileminen on helppoa, mutta se todellinen toimenpide eli luopuminen on vaikeaa. Tunnen sisälläni valtavaa mitättömyyttä kun en saavuta sitä. Alkoholin ja muiden päihteiden käyttö on minulle samanlainen ystävä kuin ylensyönti, se on tarjonnut lohtua masentaviin hetkiin. Päihteet vain vievät elämän täydelliseen syöksykierteeseen.
Suhteeni päihteisiin alkoi hyvin nuorena, kun sain seurata alkoholistivanhempien edesottamuksia. Heidän alkoholisminsa oli lapsuuteni alkuvaiheessa tavallista 80-luvun työväenluokan viikonloppukännäilyä. Tämä 80-luvun viikonloppukännäily oli silloin varsin erilaista mitä se on tänä päivänä. Silloin ei juotu viiniä tai olutta pikkuhiprakkaan, vaan ihan tiukalla viinalla persekänni. Myöhemmässä vaiheessa lapsuuttani, ja nuoruusvuosinani heidän alkoholikierteensä vain paheni, kuppi alkoi maistua viikollakin. Ja aina niin kaatokänniin kuin vain viinalla pääsee.
Oman alkoholin käyttöni alkoi vanhempieni esimerkin mukaisesti humalahakuisena, kun olin täyttänyt 13-vuotta. Olen miettinyt miksi halusin kokeilla alkoholia, ja tullut siihen tulokseen että halusin tuntea miltä humala tuntuu. Etsin myös seikkailua murrosikäisenä, halusin päästä tyttöjen läheisyyteen, mutta olin ujo. Itsetuntoni oli myös erittäin hyvin murennettu koulukiusaamisen ansiosta, halusin luoda lujan pleksin ympärilleni ettei minua satutettaisi enää. Alkoholin käyttö toi kovan pojan imagon silloin, ja vei pois ujouden.
Ei se minun alkoholin käyttö vielä ylä-asteella mitään jäätävää ollut. Pari kertaa pääsin oikein kunnon seipääseen niin että maailma pyöri, jalat eivät kantaneet ja oksensin raivokkaasti. Ysiluokan lopulla ja ammattikoulun aikaan alkoi kuitenkin kuppi viemään nuorta miestä. Kannabis tuli mukaan kuvioihin, sekä ensimmäiset kokeilut amfetamiinin kanssa. Syy huumekokeiluihin oli osittain sama, halusin tietää miltä niiden vaikutus tuntuu. Ammattikoulun kävin normaalisti kuitenkin loppun, ja lähdin armeijaan melkein heti koulun loputtua. Kun olin armeijassa, vietin yllättäen melkein koko vuoden raittiina, pari kaljaa taisin juoda koko aikana. Armeija sopi minulle, tykkäsin kovasti olla siellä, säännöllisyys ja aikataulut pitivät minut ruodussa.
Armeija loppui ja silloinen tyttöystäväni päätti lähteä nostelemaan yhteisestä asunnostamme, romahdin täysin..päihteet tulivat lujasti kuvioihin. Tällä kertaa en enää juonut, vaan käytin amfetamiinia. Tästä ajasta ei ole juurikaan mitään hyvää kerrottavaa. Vaikka kuinka yrittäisin miettiä valonpilkahduksia ajanjaksosta niitä ei ole. Mietin vain koko ajan miten tästä paskasta pääsee eroon. Kunnes lopulta tajusin, että ainoa mahdollisuus lopettaa on paeta. Lähteä pois siitä ympäristöstä mikä sitä paskaa tuottaa.
Lopetin kaman käytön, keräsin romuni kasaan ja muutin pois. Vaihdon puhelin-numeroni ja tyhjensin muistikorttini numeroista. Hankin uusia kavereita ja aloin juomaan rankasti. Join tosi rankasti neljä vuotta, join opiskeluni, join parisuhteeni, join melkein työpaikkani. Tästä ajasta ei ole myöskään paljoa hyvää kerrottavana, mutta kuitenkin hyviä hetkiäkin joukossa oli.
Lopulta kaikki päättyi siihen, että perustin perheen, Säännöllisyys ja aikataulut palasivat elämään. Korvasin päihteet liikunnalla, kävin kouluni loppuun, hankin hyvän työpaikan. Vaihdoin taas puhelin-numeroni ja pyyhin vanhat juoppokaverini pois puhelimesta. Kaikki on siis hyvin?
Alkoholin käyttöni ei kuitenkaan loppunut täysiin, vaan tapanani on tissutella. Tämä pieni sievä, johtaa yleensä keskitason känniin, jota häpeän usein seuraavana päivänä. Morkkis pakottaa minut loiventamaan taas sievästi, ja kierre on valmis. Olen jopa opetellut aikataulun mihin asti pystyn tissuttelemaan niin että pääsen aamulla töihin. En käyttädy sekavasti lasteni edessä, en kohtele vaimoani huonosti humalassa, siis missä vika?
Kuten aikaisemmassa tekstissäni totesin, mikään ei ole helpompaa kuin valehdella itselleen. Voit syyttä loppuun asti tilastasi ystäviäsi, ympäristöäsi, vanhempiansi, tai vaikka naapurin koiraa. Tämä on vaikeaa myöntää: minussa on virhe, olen alkoholisti ja erittäin helposti addiktoituva henkilö.
Olen ollut tänään ilman huumeita 16-vuotta. Päätin laittaa korkin lopullisesti kiinni 11.3.2017. Nyt on ensimmäinen virallisesti raitis viikonloppu.
-Kristian-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti